Gereon Rath matkalla pimeyteen

Rikoskomisario Gereon Rathin tutkimukset jatkuvat nyt YLE:n kanavilla, isoksi iloksi meille  jotka jäimme koukkuun Babylon-Berlin -sarjaan edellisillä tuotantokausilla. Silloin nähdyt jaksot pohjautuivat löyhästi Volker Kutscherin Rath-kirjasarjan ensimmäiseen osaan ”Der Nasse Fisch”, jonka tapahtumat ajoittuvat ”iloisen” 1920-luvun loppuun. Nyt alkavat jaksot on työstetty sarjan toisen osan ”Der Stumme Tod” pohjalta.

 

Kirjassa on edetty kevääseen 1930. Saksa kärsii Yhdysvaltain edellisen syksyn talousromahduksen seurauksena massatyöttömyydestä, ja poliittinen tilanne kärjistyy äärilaitojen ottaessa yhteen.  Rathia kiinnostaa ja työllistää  kuitenkin toinen taistelu, jossa vastakkain ovat nousevan elokuvateollisuuden jättiläiset. Murhia ei kaihdeta kun perinteinen mykkäfilmi puolustaa reviiriään uutta puhuvaa, soivaa ja meluavaa tulokasta vastaan. Äänifilmi kuitenkin jyrää.  Jostakin kantautuu poliittinen pohjakohina, johon Rath ei vielä kiinnitä paljonkaan huomiota.

 

Kutscher rajaa kirjojensa tapahtuma-ajan päivän tarkkuudella, usein joihinkin historiallisiin tapahtumiin  jotka yhdessä tarkan miljöökuvauksen kanssa tekevät kerronnan kammottavan todentuntuiseksi.  ”Mykkä kuolema” kattaa kaksi viikkoa vuoden 1930 helmikuun lopusta maaliskuun puoliväliin, mihin ajankohtaan sijoittuvat kansallissosialistien tappelupukarin ja pian heidän sankarimarttyyrikseen nousevan Horst Wesselin murha ja hautajaiset. Rath saa tehtäväkseen pitää silmällä hautajaisia ja niiden yhteydessä odotettuja  natsien ja kommunistien kahinoita, mutta hän jättää homman muille ja keskittyy oikeisiin poliisin töihin.

 

TV-sarjan innoittamana luin Volker Kutscherin seitsenosaisen kirjasarjan. Se kattaa vuosi vuodelta, kirja kerrallaan, ajanjakson 1929-1935, jolloin Saksa siirtyi Weimarin tasavallan horjuvasta demokratiasta Kolmannen valtakunnan diktatuuriin.   Luku-urakka antoi uuden ulottuvuuden tuttuun tarinaan.  Se muistutti että muutos ei tapahtunut hetkessä.  Ideologinen myrkky nousi pieninä annoksina kansakunnan suoniin vuosien kuluessa ja lamautti yhteiskunnan toiminnot yhden kerrallaan. Gereon Rath saattoi  pitkään kuvitella elävänsä maailmassa, jota ei enää ollut.  Yleisemmin: paha ei välttämättä voita yhdellä iskulla, vaan vähitellen väsyttämällä.

 

 1930-luvun edetessä Gereon Rath tutkii ja selvittää edelleen rikoksia hyvällä menestyksellä, mutta sitä mukaa kun natsien lonkerot ulottuvat yhä syvemmälle yhteiskuntaan ja byrokratiaan, hän joutuu yhä useammin napit vastakkain uuden suunnan edustajien kanssa. Jo ennen Hitlerin valtaantuloa natsipuolueen suojajoukoiksi perustettu SA käyttäytyy kuin valtio valtiossa, jonka tekemisiin poliisilla ei ole puuttumista, ei edes silloin kun paikallinen rikollisjärjestö keksii pukea jäsenensä ruskeisiin univormuihin.  Pahemmaksi meno muuttuu  valtaannousun jälkeen, kun salainen valtionpoliisi määrää tahdin.  Senkin Rath joutuu kokemaan että hänen entinen alaisensa, joka on ajoissa tajunnut tuulen suunnan, saapuu nyt mustassa univormussa rikospaikalle ja alkaa mestaroida tutkintaa. 

 

Uusi aika tunkeutuu myös Gereon ja Charly Rathin perheeseen. Heidän adoptoimansa katupoika Fritze alkaa 13-vuotiaana kinuta mukaan Hitler-Jugendin toimintaan, ja sinne myös päätyy,   vuoden 1935 Nürnbergin puoluepäiviä myöten.

 

Rath saa vihdoin ylikomisarion tittelin, mutta kiristetään vakoilemaan kollegojaan Alexanderplatzin punaisessa linnassa ja kertomaan Gestapolle kaiken sitä kiinnostavan tiedon.

 

+++

 

Jos TV-sarjaa jatketaan tähänastista tahtia kirja ja tuotantokausi kerrallaan, sen ystävillä on tiedossa vielä vuosia Gereonin ja Charlyn seurassa. Tarina ei olisi mieltäylentävä, mutta kylläkin opettava ja pelottava, varsinkin näinä aikoina kun liberaali demokratia 

haastetaan joka suunnasta.

 

Tietysti olisi myös mielenkiintoista tietää, mitä Gereonille ja Charlylle tapahtuu jatkossa. Vuonna 1935 pahin on vielä edessä.                                                 

 

Mutta jos  Kutscher ei jaksa kuljettaa sankareitaan edessä olevan synkän kauden halki, hän voi hypätä seuraavien kymmenen vuoden yli.  Sodan päätyttyä keväällä 1945 amerikkalaiset palauttivat Kölnin pormestariksi Konrad Adenauerin, jonka maineen, kuten muistetaan,  Gereon Rath oli sarjan ensimmäisessä kirjassa pelastanut, ja joka muutaman vuoden  päästä nousisi liittokansleriksi.   Niin että jos Gereon Rath oli selvinnyt hengissä sodasta, hänen kyvyilleen ehkä olisi nyt käyttöä korkealla tasolla…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Väittelyt on väitelty

 

 

 

 

Yhdysvaltain presidenttiehdokkaiden ensimmäinen väittely syyskuun lopussa oli niin järkyttävä esitys, että tämänaamuinen oli siihen verrattuna jopa sivistynyt, ainakin teknisesti. Mikrofonin mykistysnappi teki tehtävänsä niin että kunkin osion alussa kumpikin sai puhua häiritsemättä kaksi minuuttia. Silti, moderaattori oli usein kovilla kun Trump pääsi vauhtiin.  Mutta väittelystä ei nytkään puuttunut loanheittoa, estotonta itsekehua ja väitteitä joiden perusteet CNN:n faktantarkistajat teilasivat heti tuoreeltaan. Kuten ensimmäisessäkin väittelyssä, näistä elementeistä vastasi suurimmalta osalta Trump.  

 

Etukäteen sovitut teemat olivat COVID-19, kansallinen turvallisuus, talous, rotukysymys, ilmastonmuutos ja johtajuus. Lähes neljän virkavuoden jälkeen Trump oli luonnollisesti altavastaajana kaikissa. Hän käytti kritiikkiä vastaan kaksiteräistä miekkaa väittäen toisaalta että asiat ovat hänen ansiostaan itse asiassa hyvin ja menossa yhä parempaan suuntaan, toisaalta tiukaten miksi Biden ei puolen vuosisadan poliitikkouransa aikana tehnyt mitään kyseisten ongelmien ratkaisemiseksi.

 

Kun Biden pani presidenttiä vastuuseen yli 200 000 koronakuolemasta, Trump vertasi uhrimäärää ennusteeseen että ”Kiinan virus” tappaisi 2,2 miljoonaa amerikkalaista .(Faktantarkistajat löysivät lähteen, brittitiedemiehen jonka arvio ei ollut ennuste vaan pahin mahdollinen skenario,  jossa ei ryhdyttäisi mihinkään toimiin).  Trumpin mukaan koko epidemia on ”going away”, mitä hän on toistanut helmikuusta lähtien, rokote tulossa lähiviikkoina ja armeija valmiina jakamaan sen maan joka kolkkaan. Toisaalta hän sanoi että taudin kanssa on opittava elämään. Biden vastasi että sen kanssa on tähän mennessä jouduttu kuolemaan, ja että ensi talvi tulee olemaan synkkä.

 

Kansallisen turvallisuuden osiossa Bideniltä kysyttiin, mikä hänen vastauksensa presidenttinä olisi Venäjän, Kiinan ja Iranin väittettyihin yrityksiin sekaantua Yhdysvaltain vaaleihin. ”They will pay a price”, hän toisti kolmeen kertaan.  Keskustelu siirtyi keskinäisiin korruptiosyytöksiin Venäjän ja Kiinan vaalirahoituksesta ja Trumpin  suhtautumiseen Pohjois-Koreaan. Meillä on hyvät suhteet, Trump sanoi, Bidenin syyttäessä häntä diktatuurin legitimoimisesta.

 

Talousosiossa päähuomion sai terveydenhuolto. Trump sanoi että 180 miljoonalla on yksityinen sairausvakuutus, jotka kaikki Biden haluaa sosialisoida. Biden ihmetteli, mahtaako Trump muistaa että hänen vastaväittelijänsä on nimeltään Joe Biden eikä joku niistä demokraateista, jotka Biden voitti, ja joilla oli asiassa pitemmälle vasemmalle menevät näkemykset.  

 

Rotukysymyksestä keskusteltaessa Trump toisti jälleen kerran että kukaan toinen presidentti, ellei sitten mahdollisesti Abraham Lincoln, ei ole tehnyt yhtä paljon mustien hyväksi kuin hän. Biden ei kiistänyt että Trumpin aikana oli saatu aikaan mustille myöntyeistä lainsäädäntöä (rikosoikeus- ja vankilareformi, pitkäaikainen tuki mustien  historiallisesti suosimille yliopistoille), mutta muistutti että hankkeet oli aloitettu Obaman aikana.  Bidenin mainittua että Trump ei ole selvästi tuominnut rasistisia järjestöjä (kuten Proud Boys, joita hän oli kehottanut ”ottamaan askeleen taakse, mutta olemaan valmiina”), Trump hämmästytti muita paikalla olijoita ilmoittamalla: ”I’m the least racist person in this room”.  

 

Virheiden tunnustaminen on tällaisessa yhteydessä harvinaista, mutta Biden myönsi että Obaman aikana sota huumeita vastaan oli vienyt liian paljon lieviä tapauksia vankilaan. Hän on nyt ymmärtänyt, että sellaiset kuuluvat hoitoon eikä vankilaan.

 

Ilmastonmuutoksen torjumisen Biden näki mahdollisuutena Yhdysvaltain taloudelle, Trump kauhisteli sen hintalappua, johon hän lisäsi ylimääräisiä nollia: 100 trillions, suomalaisittain 100 biljoonaa, johon Biden puuskahti: Give me a break…

 

xxx

 

Vaikea sanoa, kuinka paljon kiistat politiikan eri osa-alueiden yksityiskohdista vaikuttavat enää tässä vaiheessa, kun suurin osa äänestäjistä varmaankin on valintansa tehnyt ja monet miljoonat myös äänestäneet.  Ehkä monille vielä aidalla istuvista äänestäjistä oli tärkeätä havaita pari selvää eroa, jotka tulivat esille eri yhteyksissä pitkin matkaa. Oli sitten kysymys koronaviruksen uhreista tai Meksikon rajalla vanhemmistaan erotetuista lapsista, Biden vaikutti empaattiselta, Trump lähinnä kylmältä.  Ja kun Trump eri yhteyksissä teki eroa demokraattien hallitsemien ”sinisten” osavaltioiden ja republikaanien hallitsemien ”punaisten” valtioiden välillä, Biden sanoi loppupuheenvuorossaan että ei aio olla ”President of blue states or red states, but of the United States”. Tässä vaiheessa enemmistön uskoisi mieluummin kuuntelevan eheytyksen kuin kahtiajaon sanomaa.