-              "Jos en olisi presidentti, olisin ulkomaantoimittaja"

 

Alexander Stubbin avaussanat presidentinlinnan ruokasalin kristallikruunujen alla olivat omiaan luomaan kollegiaalista tunnelmaa, kun hän otti vastaan kolmisenkymmentä  Ulkomaantoimittajien yhdistyksen jäsentä marraskuun ensimmäisenä tiistaina. Yhdysvalloissa oltiin juuri heräämässä vaalipäivän aamuun.

 

 Presidentti teki parhaansa vakuuttaakseen, että Suomi pärjää kumman tahansa ehdokkaan kanssa, eikä Yhdysvaltain ero NATO:sta ole odotettavissa vaikka voittaja olisi Trump.  Liittosuhteiden verkko – varsinkin Euroopassa - on tärkeä resurssi Yhdysvalloille, eikä sen purkaminen Stubbin mukaan tule kysymykseen, oli presidentti kuka hyvänsä. Stubb ei tietenkään ottanut kantaa ehdokkaisiin, mutta valitti vaalitaistelun Yhdysvalloissa saamaa vihan sävyä.  Näin käy kun identiteettipolitiikka tunkee ideologioiden tilalla poliittisessa keskustelussa, hän muistutti.

 

Alustuksessaan Stubb paalutti Suomen ulkopolitiikan linjoja, ja pointteja oli tavalliseen tapaan kolme. Ensimmäinen asemoi Suomen tukevasti euroatlanttiseen yhteisöön, johon sen sitovat sekä arvot että intressit. Toinen on tuki Ukrainalle, jonka sota on myös meidän.  Kolmas pointti liittyy globaaliin etelään ja sen kasvavan merkityksen ymmärtämiseen.   Maailma on muuttumassa joko moninapaiseksi, joka Stubbin terminologiassa edustaa kaoottisuutta ja transaktionalismia (”diilejä”) tai monenkeskeiseksi jossa sääntöperusteisuus kutenkin säilyy.

 

Saman aamun lehdissäkin väläytellyt ajatukset ”suomettumisen” soveltamisesta rarkaisuksi Ukrainassa saivat Stubbilta jyrkän vastauksen: ei.  Menneisyydestä ei saa hakea toimimattomia ratkaisuja, etupiirejä ei tarvita,  Ukrainan on itse saatava määritellä paikkansa. Minusta tilaisuuden optimistisin anti oli Stubbin näkemys että rauhasta tällä hetkellä puhutaan enemmän kuin aikaisemmin sodan varrella, eri puolilla kehitellään suunnitelmia ja käydään keskusteluja jotka tähtäävät siihen, olkoonkin että näkemykset ovat vielä hyvin hajallaan. Tähän näkemykseen lienee vaikuttanut myös Stubbin äskeinen Kiinan-matka ja pitkä keskustelu presidentti Xi:n kanssa.