Tim Wu Valkoiseen taloon

  teknojättejä vahtimaan

 

Uuden presidentin myötä vaihtuu Valkoisessa talossa, ministeriöissä ja muualla hallinnossa myös muutama tuhat korkeata virkamiestä. Avoimien poliittisten virkojen luettelo julkaistaan aina presidentinvaalien yhteydessä. Se kulkee nimellä ”Plum book”, koska erityisen haluttavia työpaikkkoja on tapana nimittää ”luumuhommiksi”, plum jobs. Termin  etymologinen polku johtaa lastenlorun pikku Jack Horneriin joka nurkassa istui ja piirasta söi, työntäen sen sisälle peukalonsa ja vetäen esille luumun.  

 

Presidentin teknologia- ja kilpailupolititiikan erityisavustajan virka ei ehkä ole luumuista makeimpia, mutta nykytilanteessa mielenkiintoinen ja tärkeä. Teknologian jättiläiset – Facebook, Google ja muut – ovat kasvaneet huolestuttaviin mittoihin ja käyttävät valtaa,  paitsi taloudellista myös poliittista, johon on pakko jotenkin puuttua. Muualla maailmassa valmistellaan tähän tarkoitukseen järeitä toimia.  Kongressin edustajainhuone sai syksyllä valmiiksi  massiivisen raportin teknojätteistä ja kevään ohjelmassa on kirjoittaa antitrust-lainsäädäntö uusiksi.  Uusia linjauksia odotetaan nyt myös Valkoisesta talosta. 

 

Perjantaina virkaan nimitettiin Columbian yliopiston lakitieteen professori Tim Wu, alkuperäiseltä nimeltään Timothy Shiou-Ming Wu, yksi näkyvimmistä akateemisista vaikuttajista alueella missä uuden teknologian, talouden ja juridiikan ongelmat kietoutuvat toisiinsa.  ”Poliittinen” nimitys osui kerrankin pätevään, eikä vain sopivaan henkilöön. Ja lisäksi sellaiseen, joka on ennakoinut nykyisen tilanteen jo kymmenen vuotta sitten.

 

Tim Wun ”Master Switch” ilmestyi 2010, jolloin Internetin alkuperäisen vapauden ja rajattomien mahdollisuuksien ideologia vielä oli hengissä, ja sai pian vahvistusta arabikevään ja muiden teknologia-avusteisten kansanliikkeiden alkumenestyksestä. Halutti uskoa, että muutos oli tullut jäädäkseen. Wu kuitenkin ennusti että Internet ei ole poikkeus, vaan seuraa samaa kehityspolkua kuin puhelin, radio, elokuva, televisio  Yhdysvalloissa. Ne kaikki  elivät läpi  samankaltaiset syklit: 1) rohkeiden pioneerien, ennakkoluulottoman kokeilun ja vapaan kilpailun vaihe, 2) konsolidointi ja monopolien muodostuminen, 3) rakenteiden jäykistyminen ja 4) luova tuho ja uusi monimuotoisuus. 

 

Wun mukaan monopolin ensi vaiheet ovat kyseisen välineen kulta-aikaa ja käyttäjien juhlaa, koska voittoja sijoitetaan parempaan palveluun ja käytön mukavuuteen. Käyttäjät arvostavat mukavuutta enemmän kuin vapautta, ja luottavat valmiisiin sovelluksiin enemmän kuin omaan luovuuteensa.  Lisää ongelmia syntyy jatkossa:

 

”The problem with such a pax industria is that, like longtime Congressional incumbents or African dictators, dominant firms rarely give up when things sour. Facing decline, they do everything possible to stave off the inevitable. And in the meanwhile, the rest of us suffer. Not always directly, but by the loss of businesses that cannot get their start, the growth that does not happen, above all by the resulting general stagnation of technology and commerce”.[1]

 

 

Vuonna 2018 ilmestyneessä kirjassaan “The Curse of Bigness” Wu käy lävitse Yhdysvaltain talouden jättiläisten vaiheita ja yrityksiä niiden liiallisen vallan suitsemiseksi 1800-luvun lopulta lähtien, öljy-ja rautatie- ja teräspohatoista puhelinmonopoli AT&T:n pilkkomiseen ja IBM:n sekä Microsoftin tapauksiin saakka.  Suhtautuminen trusteihin ja kartelleihin Yhdysvalloissa on vaihdellut jyrkästi viimeisen runsaan sadan vuoden aikana, suvaitsemisesta ja jopa ihailusta jyrkkään vastustukseen, samalla kun keskustelu on käynyt kuumana siitä, ovatko monopolit pahoja sinänsä vai vain silloin, kun ne nostavat kuluttajan maksamia hintoja.  

 

 

Wu ei jätä epäilystä, millä puolella hän on. Hänen oppi-isänsä on Louis Brandeis, korkeimman oikeuden tuomariksi edennyt juristi joka  1900-luvun alkupuolella kävi leppymätöntä sotaa monopoleja vastaan.  Wu toteaa Yhdysvaltain talouden keskittyneen voimakkaasti tällä vuosisadalla ja valittaa että pariinkymmeneen vuoteen ei ole nähty yhtään isoa antitrust-juttua. Mutta ehkä pian nähdään?

 

Teoksen toiseksi viimeinen luku on omistettu teknologiatrustien nousulle ja sinetöi paikkansa pitäviksi ”Master Switchin” ennustukset Internetin kohtalosta.  Missä ennen käytiin kovaa kilpailua, siellä isännöivät nyt Google ja Facebook, jotka Rockefellerin ja J.P. Morganin menetelmillä tukahduttavat kilpailijansa ostamalla ne pois tieltä, niin kuin Facebook teki Instagramille ja What’s Appille ja Google YouTubelle.

 

Viimeinen luku, ”A Neo-Brandeisian Agenda”, on suoraviivainen antitrust-toimintaohjelma jolla teknojätit pannaan kuriin, tarvittaessa pilkkomalla ne pienempiin osiin niin kuin puhelinmammutti AT&T aikanaan.

 

+++

 

Valkoisen talon lehdistösihteeriltä Jen Psakilta tivattiin Tim Wun nimityksen tultua julki, tähtääkö Valkoinen talo nyt teknojättien pilkkomiseen. Vastaus oli luonnollisesti että Wu oli nimitetty asiantuntemuksensa ja tietämyksensä eikä mielipiteidensä takia,  ja että jos jokainen Valkoiseen taloon nimitettävä henkilö määräisi administraation poliitiikan, sillä olisi 400 eri linjaa joka asiassa. Mutta samalla Psaki totesi presidentin luvanneen että hän vastustaa vallan väärinkäyttöä (abuse of power) , ja se sisältää vallan väärinkäytön suurten teknologiayhtiöiden ja niiden johtajien toimesta.

 

Jälkimmäiset eivät nyt ehkä menetä yöuntaan, mutta nimitys on kyllä selvä merkki siitä että teknologiajäteillä ei lähiaikoina tule olemaan helppoa edes kotikentällään. 

Lisäys 12.3.

Tässä vielä Wiredin Steven Levyn kommentti samasta asiasta

https://link.wired.com/view/5cc9e3032ddf9c1a7ae026b3dt02n.1ujn/80ce5973

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

---

[1] Tim Wu: The Master Switch. The Rise and Fall of Information Empires. Atlantic Books 2010, s. 320